Viikko kolme ja Postojna cave

Taas on viikko vierähtänyt ja on minun vuoroni kirjoittaa viikostamme täällä Sloveniassa. Kävimme heti alkuviikosta vapaapäivänämme Postojnassa katsomassa Postojna cave nimistä tippukiviluolaa. Menimme Postojnaan hyvissä ajoin, mikä osoittautuikin fiksuksi ratkaisuksi. Bussin piti jättää meidät ihan luolan viereen, mutta jättikin meidät keskustaan, josta jouduimme kävelemään 2km luolille. Lisäksi paikan päällä saimme kuulla, että luolan lisäksi on paljon muutakin nähtävää. Tämän takia suuntasimmekin heti ensimmäisenä perhosnäyttelyyn, fossiilinäyttelyyn ja sen jälkeen pienempään tippukiviluolaan, jotka kaikki sisältyivät lippuumme.

Sen jälkeen meillä olikin sopivasti aikaa käydä juomassa kahvit ja sitten suuntasimme itse isoon tippukiviluolaan. Luolan keskelle matkattiin avonaisellajunalla, jonka jälkeen kiersimme oppaan opastamana kilometrin mittaisen lenkin kävellen. Lenkin varrella oli kuusi eri pysähdys paikkaa, joita kutsuttiin saleiksi. Yksisaleista oli valkoinensali ja nimi tuli siitä kun siellä kaikki tippukivet olivat vitivalkoisia ja väri johtui siitä, kun olimme niin syvällä ja alhaalla luolassa, että aineet joista tippukivet muodostuu olivat ihan puhtaita. Siellä oli myös niin sanottu spagettisali. Salin nimi johtui siitä, kun tippukivet näyttivät ihan spageteilta ollessaan niin pieniä ja ohuita. Tämän salin tippukivet olivat koostaan huolimatta luolan vanhimpia. Luolassa oli myös mustasali. Salin tippukivet olivat värväytyneet aikoinaan räjähdyksessä mustiksi. Hitlerin valtakautena natsit olivat löytäneet kyseiset luolat ja pitivät sitä ase- ja ruutivarastona. Slovenialaiset kuitenkin löysivät luolan ja menivät sitä pitkin natsien varastojen luo ja räjäyttivät luolassa olevat aseet ja ruudin. Tämä asia on Slovenialaisille tärkeä osa heidän historiaansa ja tämän takia kyseisestä salista suljettiin valot joksikin aikaa meidän siellä ollessa ja kerrottiin kyseinen historiallinen tarina. 

Kävelykierroksen aikana pääsimme myös katsomaan ihmiskalaa. Ihmiskala on kala jolla on ihmisen käsiä muistuttavat evät ja ihmisen ihoa muistuttavat suomut, ihmiskala on noin 25cm pitkä ja ohut kala. Joka ei minun mielestäni näyttänyt edes kalalta, ennemminkin ihan yksilölliseltä merenelävältä. Kyseinen ihmiskala oli löydetty luolista ja tämän luolan historian aikana ihmiskala on muninut vain kaksikertaa. Satuimmekin sopivasti samaan aikaan olemaan täällä reissussa vähän munimisen jälkeen ja näimme myös ihmiskalan munat, joita se suojeli kiven alla. Ihmiskalan muniminen on isojuttu paikallisille, koska ihmiskala on heidän maskottinsa ja kaikki paikalliset olivat munimisen johdosta innoissaan ja toivovat että munat selviäisi ja kuoriutuisi. Viime munimisen yhteydessä munat eivät selvinny, minkä takia tällä kertaa emoa ja munia varjeltiin tarkoin. 

Kierroksen lopuksi myös lähdimme samalla avonaisellajunalla pois. Näimme matkan aikana yhteensä 5km matkan tippukiviluolan onkaloita. Luolasta ei ole sisältä kuvia, koska kuvaaminen oli kielletty. Tippukiviin koskeminen oli myös ankarasti kielletty, koska ihmisessä olevat rasvat hajottavat tippukiviä. Kansalaistottelemattomuus kukki luolassa kun kaikki turistit räpsivät kuvia ja länttäsivät kätensä tippukiviin aina, kun ylsivät niihin. Vaikka opas huomautti asiasta monta kertaa, sama toistui aina uudestaan ja uudestaan. Lisäksi jouduimme jatkuvaan odottelemaan ihmisiä jotka jäivät luoliin ottamaan selfietä ja täten jäivät porukasta jälkeen. 

Tässä kuvaa perhosnäyttelystä.

Fossiileista.

Ja toinen kuva fossiilinäyttelystä.

Ja meikä pällistelemässä luolan suulla.

Loppuviikko menikin sitten harjoittelussa ollessa ja iltaisin kaupungilla syömässä ja kahvitellessa. Sunnuntaina olisi taas suunnitelmissa lähtä käymään jossain kauempana vapaapäivän kunniaksi. 

Tomi kirjoittaa siitä sitten viikonpäästä, kunhan reissu on tehty.