Viimeinen reipas viikko

Viimeiseen viikkoon tullessa tuntui että aika olisi menny ihan juosten, liian nopeaa.

Maanantaina käytiin töiden jälkeen erään siivojan luona jonne hän oli kutsunut perhe illalliselle. 

Pöydän ääreen oli kertyny meidät kutsunut siivooja ja hänen kolme tytärtään. Pöydässä oli viisi eri ruokalajia. Ensin oli alkukeitoksi sipulikeittoa ja leipää, toisena oli riisiä ja kanaa herkkusienikastikkeessa, kolmantena oli Burekia eli puolikas iso paistettu sämpylä jonka päälle tuli paitettua paikallista makkaraa ja tuoretta sipulia. Jälkiruuiksi oli omenatorttua ja jäätelöä. Oli tosi mukava kokemus päästä käymään heidän luonaan.

Loput arkipäivät menivät töitä tehdessä ja työpäivän jälkeen vaan rentoutuessa ja palautuessa.

Viimeisen työpäivän jälkeen työporukka tarjosi ruokaa harjoittelun päättymisen kunniaksi ja eikait se harjoittelu mennyt huonosti kun kolmonen tuli arvosanaksi.

Paluumatka takaisin suomeen meni hyvin. Menimme aamulla viideksi Ljubljanan kentälle josta koneemme lähti seitsemältä kohti Saksan Munchenin kenttää, jossa odottelimme reipas pari tuntia ennen kuin koneemme suuntani kohti Helsinki-Vantaan kenttää ja sieltä takaisin Kajaaniin.

Preserenin aukio.

Jälkikäteen aateltuna olen tosi kiitollinen siitä mahdollisuudesta mikä suotiin ja palatessa oli paljon kokemusta rikkaampi sekä uusia ystäviä tuli paljon! Suosittelen lämpimästi samaa mahdollisuutta kaikille siitä kiinnostuneille sekä tietysti juuri Sloveniaa. Ihmiset siellä ovat tosi ystävällisiä ja maa on turvallinen matkustaa.

Maisemia pilven piirtäjältä.

Kiitoksia vielä tietty matkaseuralaiselle Sirjalle että oli joku jolle puhua suomea ja kun oli seurana.

Kiitos

Tomi

Ljubljanan linna yöllä

Kuudes viikko ja työtä senkun riittää

Tämä kuudes viikko oli kyll työntäyteinen maanantaita lukuunottamatta jolloin vaan otimme rentoutumisen kannalta ja huilattiin koko päivä.

Tiistaina alkoi taas työt ja sillä perinteisellä kaavalla, ennen sitä käymme aamupalla että jaksaa päivän touhuta aina lounastaukoon asti. Ensimmäisenä katsastamme aina tilanteen siitä mitä pitää tehdä, usein se on likaisten astioiden keräämistä ja siinä ohella erikoiskahvien kuten cappucinon ja espresson tekoa kahvilapuolella. Uutena opimme tekemään babycinoa joka on jokin nouseva muoti-ilmiö täällä. Yksinkertaisuudessaan se on vain maitovaahtoa ja kaakaojauhetta päällä. 

Astioita keräiltyämme ja kahveja tehtyämme aika menee usein niin nopeasti ettei sitä huomaa edes.

Kello 10 aikoihin alamme siistimään salia keräämällä loput ruuat pois, vaihtamalla tarvittaessa pöytäliinat, pyyhkimällä pöytätasot, kattamalla salin ja auttamalla tarvittaessa keittiötä lounasruokien tuonnissa lounaslinjastoon.

 Niissä hommissa ei mene yleensä kuin reipas tunti joten siinä jää aikaa pienelle juttutuokiolle ja usein pidämme silloin lounastauon ennen kuin enemmän ihmisiä alkaa tulemaan.

Lounaalla ihmisten määrä vaihtelee välillä radikaallisti, joskus on muutama kymmen kun taas viime aikoina on olut yli sata ihmistä syömässä. Syöjät ovat usein konfresseja pitäiviä bisneshenkilöitä mutta myös tavallisia ihmisiä sekä tietysti hotelliyöpyjiä.

Yleisimmät turistit täällä ovat Italialaisia ja Saksalaiset sekä Itävaltalaiset joten jos osaat jompaa kumpaa kieltä siitä on paljon apua. 

Kuva työpaikasta. Lisää kuvia työpaikasta aiemmassa blogissa.

Työpäivämme päättyy usein siinä klo 14 aikoihin jolloin paikka hiljenee joksikin aikaa ennen päivällistä joka alkaa klo 15. M- Hotelilla työskennellessä on päässyt monenlaisia hommia tekemeään aina perustarjoilusta ja astioiden blokkailusta, konferenssi salien valmisteluun ja kahvituksen hoitamiseen sekä tietenkin kahvilatyöskentelyä siinä ohella. 

Työntekijät ja henkilökunta on kyllä loistoporukkaa. He auttavat aina missä vain eikä huumori lopu ja heitä on monesta maasta kuten Bosniasta ja Serbiasta. Mentoreina ovat toimineet kaikki työpaikan henkilöt joten tukea saa aina jos tarvitsee sitä.

Ensi kerralla taas on Sirjan vuoro kirjoittaa samalla kun matka lähenee loppuaan.

Viidettä viikkoa viedään

Kuten Tomi jo kertoi kävin viikonloppuna Venetsiassa yksin. Ei sitä joka päivä uskois lähtevänsä 18 vuotiaana yksin kokoviikonlopuksi Venetsiaan, mutta reissu oli aivan mahtava! 

Suosittelen kyllä kaikille jotka miettii uskaltaako lähtä yksin jonnekkin reissuun. 

Ei se minunkaan reissu ihan ilman ongelmia sujunut, varsinkaan kun en omista mitään hyvää suuntavaistoa ja toisessa maassa ollessa ei ole nettiäkään käytössä niin että voisi turvautua google mapsiin.Lähdin kuitenkin reissuun sillä asenteella, ettei minulla ole kiire mihinkään ja ehdin nähdä ja tehdä sen mitä ehdin. 

Venetsiaan meno matkalla sanoin bussikuskille että olen yksin reissussa ja haluan päästä Venetsiaan enkä tiedä milloin olemme perillä, joten pyysin häntä kertomaan milloin olemme perillä. Joka kerta kun pysähdyimme jonnekkin bussikuski huusi eestä paikan nimen. Yhdessä välissä hän huusi Mestre ja minä katsoin kelloa ja mietin, että menemme seuraavaksi Venetsiaan, koska se on seuraava pysäkki Mestren jälkeen ja aikaa perillä oloon oli vielä puolituntia. Seuraavaksi olimme Padovassa ja kuski käski kaikkien poistua, koska olimme pääte pisteessä. Kysyin sitten ihmeissäni kuskilta milloin olemme sitten Venetsiassa. Vastaukseksi sain kuulla, että bussi ei edes mene Venetsiaan vaan minun olisi pitänyt jäädä Mestressä pois kyydistä ja mennä paikallisella bussilla Venetsiaan. Yritin kysellä kuskilta miten sitten nyt pääsen Venetsiaan. Vastaukseksi sain vain vihaisen vastauksen, että minähän sanoin Mestren kohdalla että olemme nyt Mestressä ja sinun olisi pitänyt tajuta nousta bussista. Mietin päänisisällä kuinka olisin voinut tietää tuon, kun netissä luki, että bussi menee Venetsiian ei Mestreen. Eikai se auttanut kun hypätä bussista ja etsiä lähin kartta. Kartasta huomasin, että olin 50km päässä Venetsiasta. Seuraavaksi ehdin kartasta juna-aseman ja lähsin suunnistamaan sinne. No kommelluksen hyväpuoli oli se, että tulipahan nähtyä myös Italian Padova. 

Kun lopulta pääsin Venetsiaan tajusin, että minun pitäisi osata matkustaa vesibussilla. No eikai siinä muu auttanut, kun mennä kioskille ostamaan viikonlopun ajaksi rajattoman bussilipun ja kävellä lähimmälle vesibussipysäkille. Hyppäsin ensimmäiseen paikalle tulevaan vesibussiin ja tiesin vain pysäkin nimen mille minun tulisi mennä, jotta pääsen hotellille. Olisinhan minä voinut myös kysyä joltain paikalliselta, että mikä bussi minun pitää ottaa, jotta pääsen suoraan oikealle pysäkille. Sen sijaan halusin vain nauttia vapaa päivästä ja nähdä mahdollisimman paljon Venetsiaa. Joten ajelin muutaman kerran edestakaisin Grand canaalin läpi, välillä bussia vaihtaen kuunnes tulin oikealle pysäkille. Minusta oli vain mukava seisoa vesibussin kannella ja ihailla maisemia ja kanaalia tietäen ettei minulla ole kiire kokopäivänä minnekkään. 

Hotellilta sainkin sitten venetsian kartan ja ennen nukkumaan menoa merkkasin siihen kävelyreitin ja kaikki nähtävyydet jotka haluaisin nähdä. Seuraavana päivänä heräsin aamulla aikaisin ja menin aamupalalle ja sen jälkeen vetäisin lenkkarini jalkaan ja lähdin vain kävelemään. Kävelin päivän aikana 11 tuntia vain kerran pysähtyen maistelemaan paikallista ruokaa. Kun sitä nyt kerran Italiassa oltiin, niin pitihän sitä Italialaista kiviuunipitsaa maistaa. Tämän yhdentoista tunnin aikana ehdin kiertää ja kävellä koko Venetsian läpi. Kävin yhden päivän aikana useammassa kirkossa, kuin koko elämäni aikana. Lisäksi kävin yhdessä kirkossa katsomassa messun ja olihan se ihan erinlainen kuin suomessa rippikoululaisena kirkossa käydessä. Lisäksi kävin kahdessa paikallisessa galleriassa ja tietysti myös ihalemassa San Markon aukiota, huokausten siltaa ja Rialton siltaa, kuten kunnon turistin kuuluukin. Seuraavana päiväni lähdin sitten Mestreen mistä bussini lähti takaisin Ljubljanaan. Menin ja hyvissä ajoin Mestreen niin ehdin ennen bussin lähtöä käydä kiertelemässä ja katselemassa kaupunkia. 

Grand Canaalin näkymät vesibussin kannelta

San Markon aukio

Huokaustensilta

Rialton silta ja vesibussipysäkkikin busseineen pääsikuvaan.

San Marian kirkko jossa kävin katsomassa messun.

Maanantaina asuntolanvalvoja tuli kertomaan minulle, että minun pitäisi muuttaa erikerrokseen jonkun Slovenialaisen tytön kanssa samaan huoneeseen. He tarvitsivat minun huoneen joillekkin uusille Erasmus tulokkaille. Eikai se auttanut, kun kerätä kamat ja muuttaa toivoen, että tämä uusi kämppis olisi mukava ja että meidän yhteis elo menisi hyvin.

Keskellä viikkoa minä sitten tulinkin kuumeseen. Tähän aikaan vuodesta, kun tällä ei ole enään lunta tai pakkasta, muttei vielä kesäkään. Kaikki pöpöt jylläävät ja todella moni on sairaana ja pitihän se minullakin niin huonotuuri käydä, että sairastuin. Joten tällä viikolla minulla menikin sitten kolmepäivää ihan vain nukkuessa asuntolalla kuumetta pois kokopäivän. 

Lauantaina takas töihin palatessani taudin jälkeen eräs työkaverimme pyysi minut ja Tomit kyläilemään yöksi hänen tykö. Menimme heti töiden jälkeen käymään tämän työkaverimme Simonin kanssa Lake Bled:illä. Vaikka satuimmekin olemaan sateisena päivänä liikkeellä, paikka oli todella kaunis. Kävimme myös järven vieressä olevassa linassa, joka oli mäen päällä. Linassa oli myös museo, mutta museo ei kyllä ollut kovin kummoinen. Sen sijaan näkymät sieltä korkealta järvelle olivat näkemisen arvoiset. Tämän jälkeen Simon vei meidät pitsalle hänen ja hänen kaverinsa kanssa heidän suosimaan pitseeriaan. Pitsalta lähdimmekin sitten Simonin mukaan hänen bändireeneihin. Oli todella mukava, että saimme nähdä Lake Bledin ja käydä hänen bändireeneissä. Yön vietimme Simonin omakotitalossa ja aamulla lähdimme yhdessä Simonin kanssa harjoitteluun, kun Tomilla puolestaan oli vapaapäivä ja hän lähti asuntolalle nukkumaan.

Lake Bledillä oleva linna, jossa kävimme.

Lake Bledin maisemat ylhäältä linnasta käsin.